Kuuntelin Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018) sarjassamme kuuntelen mitä nyt tulee vastaan. Osittain luin tämän siksi, että lukupiirini Nea mainitsi jonottavansa tätä edelleen kirjastosta. Mutta oih! Lukija oli sama kuin Englantilaisessa romanssissa. Pirjo Heikkilän ääntä ja lukutapaa on mukava kuunnella. Hänestä onkin tullut ensimmäinen suosikkiäänikirjanlukijani.
Teos on humoristinen ja samalla säälimätön arkikuvaus yli kolmekymppisestä työttömästä naisesta, joka eron jälkeen vaipuu alakuloon. Olisi löydettävä mies ja työpaikka, päästävä elämässä eteenpäin. Hänen parvekkeellaan on pelkkä pehmoinen matto, jonka päällä ottaa iltapäiväunia, ei kalusteita. Jos saisi työn niin parvekkeen voisi vihdoin kalustaa. "Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä. Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävääni." Työpaikat vain eivät nappaa. Eivätkä oikein miehetkään. Olo ei ole kohotakseen, vaikka hän ottaa lainaa ja käy New Yorkissakin.
Minuutteja, tunteja ja vuorokausia oli
loputtomasti, ja niistä jokainen oli minulle tarpeeton. Olisin voinut käyttää
ajan hyödykseni mutten käyttänyt. En katsonut klassikkoelokuvia, en
kirjoittanut novelleja enkä käynyt taidenäyttelyissä. En mennyt kuntosalille
enkä joogaamaan. […] Kun sain koulusta
ilmoituksen, jossa muistutettiin opinto-oikeuteni rajallisuudesta, en reagoinut
siihen mitenkään. Ajattelin lähestyvää syntymäpäivääni ja sitä, minkälaista
elämäni olisi, jos poikaystäväni ei olisi lähtenyt luotani: Mitä hän olisi
ostanut minulle syntymäpäivälahjaksi? Entä miten hän olisi käyttäytynyt, kun
olisi ollut nimipäiväni aika?
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ei sykähdyttänyt, mutta eivät kai tällaiset arkiset kuvaukset niin sykähdytäkään. Masennusta, itsesääliä ja sivullisuuden tunnetta kuvataan aidon oloisesti. Aikuinen nainen etsii paikkaansa, eikä sitä tunnu löytyvän. Päähenkilö ottaa jatkuvasti lisää lainaa läheisiltään ja syö kaveriensa maksamia ilmaisia aterioita. Silti hän haluaa olla itsenäinen, ja hänen osuutensa maksaneelle deittikaverille hän julistaa olevansa ihminen, joka haluaa itse maksaa omat laskunsa.
Päähenkilö jää minulle etäiseksi. Tunnistan päähenkilön ahdistuneisuuden kuitenkin ikäpolvessani, vaikka en vielä päähenkilön ikäinen olekaan. Moni ei tunnu tietävän mitä oikeastaan haluaisi ja moni on masentunut. Tätäkö on 2010-luku? Päähenkilöllä on onnekseen monen vuoden terapiasuhde, läheinen ystävä ja perhe tukenaan.
Eniten romaanissa minua ilahduttivat kuvaukset päähenkilön meikkaamisesta. Sitä kuvataan huolella, vaihe vaiheelta. Samoin meikin poistamista, mikä ei taida olla kenenkään naisen lempijuttuja. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu sisältää joitakin hauskoja yksityiskohtia, kuten myös päähenkilön sipsiaddiktion.
Koska ajattelin sipsejä koko ajan, puhuin
niistä jatkuvasti. Ihmiset eivät lakanneet päivittelemästä, miksi söin sipsini
aina samalla tavalla: miksi ostin kaksi 75 gramman pussia Taffelin
Broadway-sipsejä ja Valion kermaviilin, johon sekoitin Pirkan
valkosipulidippijauhetta.
”Eivätkö Manhattanit
kelpaa?” ystäväni kysyivät. ”Ovathan nekin sourcream & onion -sipsejä.”
Vastasin, että minä
nyt satuin tykkäämään eniten Taffelin Broadway-sipseistä, vaikka joskus oli
sellainenkin aika, että söin ainoastaan Manhattaneita. Kyse oli kausista, ja
Broadway -kauteni oli taukoja lukuun ottamatta kestänyt yhdeksän vuotta.
Voin kuvitella, että kirja on antoisampi tunnelmoijille ja henkilökuvauksista nauttiville lukijoille, jotka eivät kaipaa niinkään tapahtumia tai juonta. Juonta tässä hyvin tasapaksussa romaanissa nimittäin ei ole. Sanoma kuitenkin tuntuu olevan "aikansa kutakin".
Romaanin kepeän vaaleanpunainen kansi voi olla hieman hämäävä. Ehkä se on niin kesäinen ja vaaleanpunainen toivon pilkahduksena, lupauksena tai unelmana paremmasta. Ihan niin kevyt ja hattarainen tämä teos ei ole kuin mitä kannen perusteella voisi luulla. Hattarainen ei oikeastaan ollenkaan.
Kenelle? Henkilökuvista ja psykologisista romaaneista pitäville, masennuksesta kirjallisuudessa kiinnostuneille, chick litiä lukeville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti