Luin Kadonneen sisaren, kun Seitsemän sisarta -sarjan viimeiseen osaan oli vielä vielä 15 päivää. Jos en aiemmin odottanut sitä yhtä kovasti niin tämä viimeistään sai kunnon odotuksen käyntiin. Vaadin vastauksia. Papa Salt, kuka oikein olet?
Parasta mitä tiedän sairaana on tämän sarjan kuunteleminen äänikirjana. Voi vain uppoutua kaikessa rauhassa kirjan maailmaan tuttujen hahmojen kera ja rentoutua. Ei tarvitse sukeltaa uuteen ja tarinaa riittää sivukaupalla.
Kadonneessa sisaressa tuttuja vasta riittääkin, kun näkökulma vaihtelee sisaresta toiseen. Ratkaisu on hieman keinotekoinen, kun kaikkien kuulumisia yritetään päivittää ohimennen. Kadonneesta sisaresta on nyt vihdoin vihje. Sen perässä lennelläänkin sitten Georgin sormusvihjeen innoittamana ympäri palloa kyseisen sisarehdokkaan perässä. Tai tarkemmin erään Mary "Merry" McDougalin perässä. Ei ihme, että Merry-raukka ahdistuu, eikä haluaisi tulla löydetyksi. Merryllä kuitenkin on sormus, joka vastaa täsmälleen Georgin antamaa kuvausta sormuksesta, joka Merope-sisarella tulisi olla. Vielä hankalampaa kaikesta tekee, että Merryllä on itselläänkin adoptoitu tytär, Mary Kate.
Juoneltaan Kadonnut sisar on sarjan sekavin, ja sen laajuutta olisi saanut nipistää. Irlanti-osuudet ovat tunnelmallisia ja kiehtovia historialtaan, mutta ikävä kyllä Riley ei malta pysytellä asiassa. Kaikki irlantilaiset myös sanovat joka välissä ”että sillä lailla”, mikä pidemmän päälle aiheuttaa lähes allergisen reaktion. Riittää jo. Olisi hauska tietää, että mikä tämä fraasi on alunperin englanniksi ollut.
Ihanaa tässä on Allyn viinimatka Ranskan maaseudulle.
Jostain syystä tämä osa ei innostanut poimimaan mitään erityistä sen enempää kuin sitaattejakaan, ja postauksenkin saan julkaistua monta kuukautta jälkikäteen. Sanotaanko, että tavallaan tämä osa on sarjan musta lammas.
Seitsemän sisarta -sarjan muut lukemani osat:
Seitsemän sisarta
Myrskyn sisar
Varjon sisar
Helmen sisar
Kuun sisar
Auringon sisar
