C. S. Pacat: Prince's Gambit

Captive Prince -sarjan lukeminen jatkuu. Sen toinen osa, Prince's Gambit (2013), on edeltäjäänsä parempi. Hyväksikäyttöä on vähemmän, palatsi on jäänyt taakse ja sitä ollaan matkalla mantujen halki rajalle, jonne Laurent ja hänen joukkonsa on lähetetty. Hienoa. Panoksetkin ovat edelleen korkealla.

En vihaa Laurentia enää yhtä paljon. Hän osoittaa johtajan taitojaan ja se, miten hän alkaa kuunnella Damenin neuvoja on hyvin kirjoitettu. Laurent on aina useita askelia edellä, ja hänen älynsä kuvataan pitkälti näyttämisen, ei kertomisen kautta. Nautin siitä ja ihailen Pacatia. Laurentin fasaadin alla tosiaan on muutakin kuin miltä ensivaikutelmalta vaikuttaa.

⁣Pidän Damenista, hänen rehellisyydestään (okei no siis, yhtä pikkupikku identiteettisalaisuutta lukuunottamatta) ja hänen kunniallisuudestaan. Mutta on myönnettävä, etten oikein välitä kirjan romanssista. Luen tätä näiden politiikkakuvioiden vuoksi. Pacatin vuoksi. Sanoinko juuri että en tosiaan lue tätä romanssin takia? Minä, suuri romantikko? Kyllä vain. Joskus sitä yllättää itsensä, ja joskus romanssi ei vain istu omaan makuun. Ystäväni Elviira pitää tästä romanssista suuresti, mutta minun on vaikea nähdä sitä romanttista kemiaa tässä. Näen kyllä hyvää yhteen hiileen puhaltamista ja toisen kykyjen täydentämistä. Ehkä etenkin ne alkuolosuhteet vaikuttavat siihen, etten aivan lämpene tälle parille. Vihollisista rakastavaisiksi on yksi lempitroopeistani, mutta tässä jännite parin välillä ei edes väreile.

Never had he wanted something this badly, and held it in his hands knowing that tomorrow it would be gone, traded for the high cliffs of Ios, and the uncertain future across the border, the chance to stand before his brother, to ask him for all the answers that no longer seemed so important. A kingdom, or this.

Damenin surkuttelut siitä miten ei voi saada kaikkea (Laurentia JA omaa valtakuntaansa) eivät täten aivan uppoa minuun. En ymmärrä niitä. Metatasolla tajuan tällaisen rakastumisen. Mutta siis Laurentiin? Tajuan jopa sen, että Laurentin älykkyys kiehtoo Damenia. Mutta äh. Pacatilla on tästä vielä pitkä matka Dark Riseen luomaansa upeaan jännitteeseen. Ja vain toinen näistä sarjoista on YA:ta. Eikä se ole tämä.

Teoksen hienoin ja ajatuksia herättävä sitaatti on tämä: "To get what you want, you have to know exactly how much you are willing to give up." Jos jotain poimin Prince's Gambitista mukaani, niin tämän.