C. S. Pacat: Kings Rising

Viimeistä osaa Captive Prince -sarjassa viedään. Kings Rising (2016) on päätösosaksi aivan mukiinmenevä. Damenin salaisuus kaikkien tiedossa asiat lähtevät todella liikkeelle. On tyydyttävää seurata, miten hän ottaa synnynoikeutensa takaisin itselleen. En edes ajattele tätä spoilerina, kirjan nimi kun on mikä on.

To gain everything and lose everything in the space of a moment. That is the fate of all princes destined for the throne.

Alussa inhoan taas Laurentia, sitä, miten hän osaa satuttaa. Hän on täsmälleen sen tyyppinen hahmo, joka ärsyttäisi minua valtavasti, jos hän olisi todellinen. Hänen on pakko päästä aina niskan päälle. Aina. Ja se on varsin uuvuttavaa. Kyseessä onkin inhokkipiirteeni Laurentissa. Toisaalta hän osoittautuu yllättävän kunnioitettavaksi.

"You’ve spent a morning with him and you’re warning me off. Just wait," said Damen, "until you’ve spent a full day with him."

"You mean that he improves with time?"

"Not exactly," said Damen.

Lopulta en oikein tiedä miten olen yhtäkkiä lukenut muutamassa päivässä kokonaisen trilogian, jossa naisia ei oikeastaan kuin mainita. Ja kyllä, muutama päivässä. Olen lukenut nämä todella vauhdilla (kiitos vain Pacat), vaikka arviot tulevatkin tällä lailla ripotellen.

Sarja on saanut hyvät tähtiarviot Goodreadsissa, mutta minulle tämä ei oikein ole jotenkin aivan napannut kuitenkaan. En tiedä miksi olen edes yllättynyt. Suuri osa niistä asioista, joista nautin kirjoissa eniten, puuttuvat tästä. Ehkä vain halusin niin pitää tästä. Ja onhan tässä nokkeluutta ja vetävää dialogia.

On kyllä sanottava, että kun ottaa huomioon, että Captive Prince on vuodelta 2013 ja Dark Rise vuodelta 2021, niin onhan tuossa välissä ollut aikaakin kehittyä kirjoittajana. Viisi vuotta jää tästä päätösosastakin aikaa.