maanantai 8. helmikuuta 2021

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Millaista olisi, jos voisit tsekata millainen elämäsi olisi, jos olisit saanut sen unelmatyösi tai jos paras ystäväsi ei olisikaan muuttanut ulkomaille tai jos olisitkin saanut marsun silloin, kun sitä kinusit vanhemmiltasi? Moni varmasti pohtii elämäänsä ja kaikkea sitä, mikä olisi voinut mennä toisin. Mitä olisi voinut tapahtua?

Keskiyön kirjasto (The Midnight Library 2020, suom. 2020) kertoo juuri tästä. Siinä 35-vuotias Nora on kuolemaisillaan oman käden kautta, kun hän päätyy keskiyön kirjastoon, elämän ja kuoleman välille. Niin kauan kuin kirjastossa on keskiyö, Nooralla on aikaa seikkailla elämästä toiseen, kokeilla mikä tuntuisi hyvältä. Luonnollisestikin Nora aloittaa suurimmista katumuksen aiheistaan. Mutta mikään niistä elämistä ei tunnu hyvältä. Vähitellen Nora siirtyykin pienempiin muutoksiin, variaatioihin, jotka eivät ole tulleet hänelle ensimmäisenä mieleen.

Kaikki kirjat täällä koko kirjastossa – paitsi yksi – ovat eri versioita sinun elämästäsi. Koko kirjasto on sinun. Se on täällä sinua varten. Kaikkien ihmisten elämät olisivat voineet päätyä lukemattomiin eri suuntiin. Nämä hyllyillä olevat kirjat ovat kaikki sinun elämääsi, ja kaikilla on sama alkuhetki. Juuri nyt. Keskiyö. Tiistai, huhtikuun kahdeskymmeneskahdeksas päivä. Mutta kaikki nämä keskiöiset mahdollisuudet eivät ole samanlaisia. Jotkut muistuttavat toisiaan, ja toiset ovat keskenään aivan erilaisia.

Tällainen ajatusleikkihän on tavallaan ihana.

Kirjastoa hoitava rouva Elm on tuttu Noran lapsuudesta. Hän käy keskusteluja Noran kanssa ja saa tämän punnitsemaan omia toiveitaan. Teos käy ennen pitkää itseään toistavaksi ja yksitoikkoiseksi, mutta kirjastonhoitajan kanssa käydyt keskustelut ovat Keskiyön kirjaston parasta antia. Toistuvasta uuteen elämään hyppäämisestä tulee vähän Päiväni murmelina -fiilis. Myös Nora itse väsyy jatkuvaan hyppelyyn elämästä toiseen ja alkaa kadottaa oman minuutensa.

Lukijana minua häiritsee, miten epäluuloisia muut romaanin henkilöhahmot ovat. He ovat heti epäilemässä Noraa, jos hän sanoo sellaistakin kuin että on onnellinen jonkun puolesta. Eikö ole ihan normaalia, että joskus pysähtyy miettimään, miten hyvin toisella onkaan asiat? Ei siinä tarvitse olla mitenkään muistiaan menettänyt. Käy tylsäksi, miten jokaisessa elämässään Nora tulee kyseenalaistetuksi. Eikö Nora voisi keksiä itselleen esim. muistinmenetystä edes jossakin niistä?

Keskiyön kirjasto on ihan kiva välipalakirja. Se, mitä itse nostaisin teoksesta tärkeänä, on sen tiedostaminen, että teemme jatkuvasti valintoja. Pieniä ja isoja. Näistä valinnoista koostuu meidän elämämme. Aina kun valitsemme jotakin, uhraamme jonkin toisen vaihtoehdon. Enkä tarkoita uhraamista välttämättä negatiivisena asiana, vaan ainoastaan sinä, ettei tuo toinen vaihtoehto koskaan valintamme myötä realisoidu. Tämä voi olla hyvin positiivinen asia. Valitsemalla, että emme esimerkiksi haekaan jotakin kivalta kuulostavaa työtä, voi olla, että säästymme vuosien kärsimykseltä huonossa työilmapiirissä. Koskaan ei voi tietää. 

2 kommenttia:

  1. Sattuipa hassusti! Ensin luin tänään arvostelusi tästä kirjasta, mikä herätti kiinnostukseni, sillä kuka nyt ei olisi joskus jossitellut elämäänsä. Sitten huomasinkin tämän aivan kuin kohtalon johdattamana kirjaston pikalainoissa, joten pitihän se napata mukaan hyllystä. Ei siis muuta kuin rentouttavia lukuhetkiä odottaen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Heidi! Selvästi meant to be :D Kiitos kommentistasi, hauska kuulla, että tää sai kiinnostumaan ja että näin hienosti nappasi heti kirjastonkin päässä.

      Poista