Maria Lang: Pimeä elokuun yö

Maria Langin romaaneihin perustuva tv-elokuvien sarja kuuluu yksiin suosikkirikossarjojani. Löysin kirpputorilta Maria Langin Pimeän elokuun yön (Mörkögda augustinatt 1956, suom. 2007), ja päätin ottaa selvää, pitäisinkö kirjailijan itse romaaneista. Romaanin päähenkilöt ovat tv:stä tutut rouva Puck Bure, hänen miehensä Einar "Eje" Bure sekä karismaattinen komisario Christer Wijk, jota tv-sovituksessa näytteli komeaampaakin komeampi Ola Rapace. 

Puck matkustaa pienen vauvansa ja apulaisensa Metan kanssa maaseudulle Rånstaan Ottie-tädin luokse tädin Espanjan matkan ajaksi.  Ottie-tädin kirje on ollut kummallinen ja  enteillyt jotakin pahaa tapahtuvan. Puck ei kuitenkaan  ole valmis luopumaan kolmesta ihanasta viikosta maaseudulla, poissa kaupungin vilinästä. "Luultavasti koko juttu tuntuu niin salamyhkäiseltä vain siksi, että hän vihjailee eikä kerro asioita selvin sanoin", Ejekin myöntelee. Eje ei töiltään ehdi mukaan kuin viikonlopuiksi, mistä hän on harmissaan. Kun joku sitten tekee Puckille ja Metalle kepposen koputtamalla heidän oveensa yöllä  ja jättämällä pihalle lantusta kaiverretun pääkallolyhdyn, ei Puck halua häiritä häntä epäilyksillään.

Ottie-tädin naapurit ovat erikoisia, mutta mukavia ja erityisen kiintyneitä herttaiseen Ottie-tätiin. Ottie-tädin kirjeessä mainitsemaa vaatekomeroa ei olekaan tyhjätty Puckia varten, eikä Puck löydä tädin lupaamaa viinipulloa. Kukaan ei kuitenkaan saa Ottie-tätiin yhteyttä eikä tiedä, mihin päin Espanjaa Ottie-täti on lähtenyt.

Mökin naapurustoa hallitsee rikas ja itsekeskeinen Adèle Renman tyrannimaisella otteellaan. Hän on viilannut silmään jopa omaa veljeään, joka elää läheisellä tontilla huomattavasti köyhemmissä oloissa ja katkerana sisarelleen. Koko naapurustossa ei ole ketään, joka todella pitäisi Adèlesta. Epäiltyjä riittää kun Adèle railakkaiden rapujuhlien jälkeen kuolee. Puck saa Christerin paikalle selvittämään tapausta. Christerille selviää nopeasti, että Adèle on myrkytetty.

Pimeä elokuun yö on kevyt rikosromaani, jonka ahmaisee jollei yhdessä illassa niin kahdessa. Mitään erityistä teoksessa ei ole, eikä henkilöhahmojen sielunelämää valoteta. Keskiössä on puhtaasti klassinen rikosjuoni ja sen ratkaiseminen. Lukukokemukseni perusteella en voi sanoa ymmärtäväni, miksi Maria Lang on niin pidetty Ruotsissa. Puckin hahmossa ei ole mitään siitä särmästä, jota tv-sovituksen Puckissa on. Hahmot tuntuvat lähinnä paperinukeilta ennalta määritellyssä juonessa. Hahmotyypit ovat liian selkeitä ja kaavamaisia. Klassisena murhamysteerinäkin teos on mitäänsanomaton. Pidän kevyistä rikosromaaneista, kuten Rei Shimuran seikkailuista (niistä kirjoittamani postaukset löytyvät täältä), mutta kaipaisin silti romaanilta jotakin muutakin annettavaa kuin pelkkä ratkaistu rikos. En pidä ruotsalaisia rapujuhlia niin eksoottisen kiinnostavina, että pelkkä niiden kuvaus riittäisi hyvän kirjan antimeksi.

Kenelle? Kevyistä ja klassisista rikosromaaneista pitäville tai muuten vain kevyttä (kesä)luettavaa etsiville.