Digitaalinen ympäristö kirjamessuille tuntuu jo etukäteen innostavalta, vaikka samaan aikaan olo on haikea. Edessä ei ole ihanaa kirjojen pläräilyä ja hypistelyä. Mutta miltä vuoden 2020 Helsingin kirjamessut näyttävätkään? Poimin tähän joitakin keskusteluja, joissa on minulle eniten kaikupohjaa ja kommentoin hieman niiden teemoja.
Ihan mahtava juttu tässä digitalisuudessa on, että näiden keskustelujen tallenteet on kirjamessulipulla katsottavissa vielä marraskuun puolellakin! (8.11. asti) Jos siis missasit jonkun näistä ja innostut nyt, niin ei hätää. On ollut mukavaa, kun on voinut rytmittää katsomistaan itse. Täytyy sanoa, että koskaan ei kirjamessut ole olleet näin vaivattomat.
Haastattelijoissa on näillä messuilla valtavia eroja. On Kallion lukion nuoria ja kokeneita, selvästi asiaan perehtyneitä haastattelijoita. Teemat pyörivät tulevaisuuden ja julkaistujen teoksien ympärillä ja mukana on runsaasti myös self help -aiheita.
Sain lipun kirjamessuille voitettuani Instagramissa arvonnan. Kiitos siitä vielä @kirjapollonhuhuiluja Kirjapöllön huhuiluja -blogista!
22.10.2020 12:00 - 12:30
Kirjakallio: Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita ja Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen
Mikko Toiviainen ja Magladena Hai pelaavat haastattelussaan hienosti yhteen ja ovat paljon samoilla linjoilla. Keskustelua on todella mukava seurata, kun haastattelijat tulevat näin mainiosti toimeen ja komppaavat toisiaan. Pelkokirjallisuus on aihe, joka on pitkään kutkuttanut mieltäni ja saanut minut tutkimaan erityisesti goottilaista kirjallisuutta. Tässä haastattelussa pohditaan upeasti, miltä kauhu nykyään näyttää ja mitkä asiat pelottavat. Magdalena Hai sanoo osuvasti, miten kauhu tulee siitä, että johonkin tavalliseen/normaaliin liitetään jotain epätavallista. "Meistä on pelottavaa se, mikä on epätavallista. Arkisen keskelle tuodaan jotain, mikä on väärin ja kauheaa."
Mieleeni tulee Otranton linna ja 1700-luvun lopun ilmapiirissä kauhua herättänyt jättiläiskypärä, joka tipahtaa linnan pihaan. Vieläkään tällaisia kypäriä ei taida taivaasta tipahdella, mutta nykylukijasta tämä kuulostaa lähinnä parodialta. Vaikka kauhun mekaniikka on sinänsä pysynyt samana läpi aikakausien, sen kohteet ovat muuttuneet.
"Kauhunkaan ei saisi olla sellaista, että se jää häiritsemään", Magdalena Hai toteaa ja kehottaa ihmisiä tunnistamaan, mikä se oma juttu on, minkä tyyppisestä kauhusta itse saa eniten irti.
Komppaan tätä ja totean, että en ole vuosiin katsonut ainuttakaan kauhuelokuvaa. Nuorena katsoin niitä paljonkin, mutta menetin yöuneni. Gotiikan jylhä kauneus ja Edgar Allan Poen ja H. P. Lovecraftin uncannyn fiilikset sen sijaan vetoavat minuun ja nautin niistä täydestä sydämestäni. Ja tämä on ihan okei. Kaikesta kauhusta ei tarvitse tykätä.
22.10.2020 17:00 - 17:30
Tiedetori: Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia – mitä kaikkea on tulevaisuudentutkimus?
Toinen poimintani torstailta on tulevaisuudentutkimusta esittelevä keskustelu, jossa esiintyy tulevaisuudentutkija ja tietokirjailija Elina Hiltunen, emeritaprofessori Sirkka Heinonen sekä tulevaisuuden- ja historiantutkija Otto Tähkäpää. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta keskustelijoita on näin tiiviisen aikakehykseen ja vaativaan aiheeseen nähden liikaa.
Maailmanpolitiikan kursseiltani minulle vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tutumpi käsite on vaihtoehtoiset historiat ja kontrafaktuaalit. Tulevaisuutta on ennustettu jo antiikin aikana. Nykyään kova sana tulevaisuudentutkimuksessa on megatrendi, jolla viitataan johonkin pitkällä aikavälillä teemana/trendinä säilyvään asiaan.
Siinä missä vaihtoehtoisten historioiden tutkimuksessa puhutaan kontrafaktuaaleista, tulevaisuudentutkimuksessa esiintyy käsite "musta joutsen". Tällä viitataan tapahtumaan, joka muuttaa tulevaisuuden.
Keskustelun sympaattisinta antia on huoli nuorten tulevaisuuten liittyvistä peloista. Keskustelussa ehdotetaankin, että tulevaisuususko ja tulevaisuustoivo otettaisiin mukaan varhaiskasvatukseen. Tärkeänä pointtina on, että tulevaisuus on sitä, mitä siitä teemme. Voimme vaikuttaa tulevaisuuteen tässä ja nyt. Emme ole tulevaisuuden orjia tai tuomittuja johonkin tiettyyn tulevaisuuteen, vaan tulevaisuus on meidän käsissämme.
23.10.2020 17:30 – 18:00
Valon antajat - Tee unelmasi todeksi
Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?
Mikä estää sua tekemästä sitä nyt? Ei ehkä mikään.
Tästä keskustelevat Johanna Huhtamäki ja Vappu Pimiä uutuuskirjansa tiimoilta. Keskustelun keskiöön nousee, ettei unelmien toteuttaminen ole yksilösuoritus ja miten muiden avulla on merkitystä. Jos unelmat pitää itsellään, sitä todella on yksin sen unelman saavuttamisen kanssa.
Keskustelussa käydään läpi myös pelon roolia ja pelon taakse piiloutumista. Sen sijaan, olisi hyvä osata asennoitua asenteella "Pelkään ja silti teen." Ottaa aina seuraava ja seuraava askel. Puhujat kehottavat hyväksymään oman epävarmuuden ja kuuntelemaan mitä sillä epävarmuudella voi olla sanottavaa, mutta tekemään asioita siitä huolimatta. Omia blokkeja voi purkaa myös kielenkäyttöä muuttamalla – sysäämällä mutta-sana syrjään ja ottamalla vaikka-sana käyttöön!
Keskustelussa herääviä kysymyksiä ovat myös: Mikä riittää? Milloin meillä on kaikkea? Arkeen kätkeytyvä kiitollisuus voi auttaa muuttamaan elämänlaatua. Ei vain niistä isoista asioista, vaan muustakin.
Vaikka en tykkää self help -oppaita lukea, nautin tästä keskustelusta. Ehkä minulle sopivampi muoto onkin tällainen keskusteleva printin sijaan.
24.10.2020 10:30 - 11:00
Tulevaisuuden kirjallisuus
Huippuälykkäässä, huippukiinnostavassa keskustelussa puhujina Henri Hyppönen (Luomiskertomus – Matkalla luovuuden tulevaisuuteen), Olavi Koistinen (Motivaatiojänis) ja Pontus Purokuru (Mikä liberalismia vaivaa?) sekä juontajana Suvi Auvinen.
Pontus Purokuru ottaa rohkeasti heti alkuun esiin työ- ja tuotanto-olot ja kirjailijoiden riiston ja kirjailijoiden tukemisen tärkeyden.
Mutta tarvitaanko tulevaisuudessa enää uusia kirjoja? Miksi tuottaa uutta, kun on Dostojevskit yms.? Keskustelijat ovat tästä yksimielisiä: maailma on jatkuvassa muutoksessa, joten tarve uusille kirjoille säilyy. Ihmisellä on kollektiivinen tarve työstää uutta kokemusta, jolloin vanhan maailman ja vanhentuneiden asioiden tilojen läpikäyminen ei riitä.
Tulevaisuuden kirjallisuuden keskiössä keskustelijat näkevät jakamisen koneen kanssa, tekijyyden ja luomisen tuskan hajautumisen yksilön vastuun helpottajana. Yksinäisen puurtamisen sijaan astutaan yhteisluovuuden alueelle. Ihminen vs kone -asettelun sijaan keskustelijat näkevät hedelmällisen yhteistyön mahdollisuuden. Kirjallisuudessa merkitys on todella oleellinen asia. Koneet eivät ymmärrä merkityksiä samalla lailla kuin ihminen. Ihminen pystyy poimimaan oleellisen, mutta kone ei pysty arvottamaan. Itse algoritmi ei ymmärrä tuottavansa arvoa. Vasta ihminen määrää arvon jollekin, ja kone toimii ajatusten ruokkijana, ideoijana ja inspiraationa. Kieli ei ole suljettu ympäristö, jossa kone voisi oppia tuottamaan täydellisiä, ihmisen kirjoittaman peittoavia pitkiä ja monisyisiä tuotoksia.
Pitkien tekoälyn kirjoittamien romaanien sijaan keskustelijat laittavatkin uskonsa runouteen ja tekoälyn hyödyntämiseen lyhyemmissä tekstimuodoissa. Olavi Koistisen yhteistyössä tekoälyn kanssa kirjoittama Motivaatiojänis kuulostaa keskustelun perusteella todella mielenkiintoiselta kokeilulta.
Tulevaisuuden kirjallisuus -keskustelu on oma messusosikkini tänä vuonna ajatuksia herättävine teemoineen. Sattumoisin myös lempibändini Muse on saanut inspiraatiota paljon koneiden, tekoälyn ja ihmisten välisestä kamppailusta. Musen laulaja Matt Bellamy myös julkaisi hiljattain tekoälyn säveltämän kappaleen, jonka voi kuunnella tästä alapuolelta.
24.10.2020 11:00 - 11:30
Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus
Futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Juontajana Sanna Stellan.
Keskustelu lähtee ajallemme tyypillisestä hyvä vai paha -dikotomiasta, jonka keskustelijat tyrmäävät heti. Entä jos jokin onkin vain erilainen tapa? Entä jos äänikirjan ei tarvitse voittaa mitään, vaan se voi olla siinä painetun kirjan rinnalla? Suuri osa lukijoista on sekakäyttäjiä, jotka eivät tee sen kummempaa erittelyä. Keskustelu tuo esiin, miten äänikirja, jota voi kuunnella muiden askareittensa lomassa, kuvastaa toisaalta hyvin tehokkuusajattelua kulttuurissamme. Olemme tehokkaita, kun voimme käyttää kävely- ja tiskausajan hengen ruokkimiseen kirjallisuudella.
J. P. Koskinen nostaa keskusteluun myös sen, ettei kaikki kuulosta hyvältä äänikirjana. Itse en ole tähän vielä törmännyt. Erityisen hyvin äänikirjana on toiminut Bram Stockerin Dracula, jonka päiväkirjamuotoon suullinen kerronta sopi täydellisesti, mutta minkään kuuntelu ei vielä ole tyssännyt minulla formaattiin. Liekö tässä kyse tuurista ja omista kirjavalinnoista? Hannu Rajamäen Kvanttivaras-trilogiasta voin suoraan sanoa, että en haluaisi kuunnella sitä äänikirjana. Rajaniemi kirjoittaa sen verran vaikeaa, mutta myös vierasta tekstiä, etten selviä siitä lukematta joitakin kohtia hitaammin. Äänikirjassa uudet sanat ja termit ovat vaikeammin hahmotettavissa kuin paperille printattuina, jolloin ne tallentuvat myös näkömuistiin. Äänikirja jättää vähemmän tilaa reflektoinnille, vaikka välillä pistänkin paussin ja kelaan takaisinpäin.
Keskustelussa tulee esiin ajatus siitä, että äänikirjaksi suoraan tehdyn äänikirjan pitäisi olla jo heti alultaan tarpeeksi vangitseva. Olen tavallaan eri mieltä johtuen siitä, miten usein kuuntelen äänikirjoja. Kirjan alku saattaa mennä vähän ohi, kun en ole vielä päässyt siihen maailmaan sisälle. Olen tähän tottunut, ja usein jossain vaiheessa huomaan olevani sitten siinä tarinassa jo sisällä ja huomaan, että ai hei, tämähän sujuu. Mutta ehkä se vahvempi aloitus korjaisi tätä minunkin "ongelmaani"? Itse en näe tätä varsinaisesti ongelmana, vaan omasta lukutyylistäni ja lukuvireyden vaihtelustani (alut ovat minulle aina vaikeita) johtuvana piirteenä.
Hirveän hyvät puhujat taas! Monipuolisesti eri näkökulmia ja ihan mahtavan lisän keskusteluun tuo Perttu Pölösen säveltäjätausta ja vertaukset säveltämiseen. Haastattelija on menossa mukana ja selvästi innoissaan käydystä debaatista. Puheenvuorot vaihtuvat sujuvasti ja kokonaisuus on eheä. Ehdottomasti yksi suosikeistani tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti