Kaari Utrio: Oppinut neiti

Hyppäsin mukavuusalueeltani ja luin iltalukemisena Kaari Utrion Oppineen neidin (2011). Vielä ensimmäiset illat kuvittelin, että romaani on ihan tylsä, ja luin useamman kirjan siinä välissä. Palasin kuitenkin Oppineeseen neitiin, ja vähitellen hitaan alun jälkeen kirja lähti kunnolla käyntiin. Huomasin jonain yönä kellon olevan neljä ja lukevani edelleen.

Oppinut neiti on Suomen autonomian aikaan sijoittuva historiallinen romaani, jonka pikkutarkassa kuvailussa on yritetty saavuttaa historiallisten yksityiskohtien oikeellisuus niin hyvin kuin mahdollista. Se esittelee suomalaisyhteisön elämää Pietarissa, Silvan ja Solbergan kartanoita Uudella maalla, Lappia sekä Helsinkiä. Päähenkilö Sofia Malm on Smolnan naisopistossa opiskellut oppinut neiti, joka haluaa välttämättä elättää itse itsensä. Hän joutuu jättämään Pietarin rientääkseen kuolevan äitinsä luo takaisin Suomeen. Sofia on itsenäinen ja suorasukainen, mikä järkyttää hänen Pietarissa taapaamaansa paroni Christian Hackfeltia. Heidän polkunsa johtavat kuitenkin yhteen, kun Christian lähtee Lapin matkalle, Sofian kotiseuduille. Ylpeä aatelismies joutuu nöyrtymään  Lapin talven edessä. Lapissa pätevät aivan toiset seurustelusäännöt kuin kaupungissa.

Christian Hackfelt oli jo aikaa huomannut, että kärsimättömyys, ylimyksen olennainen luonteenpiirre, oli aivan käyttökelvoton pohjoisilla latitudeilla. Muualla ihmiset panivat juoksuksi, kun paroni salli ärtymyksen kuulua äänessään. Täällä he katsoivat häntä säälien kuin ihmistä, joka on saanut pahan taudin.

Romaanin yhtenä teemana on naimattoman naisen rajattu asema 1830-luvun autonomisessa Suomessa. Sen voi tiivistää yhteen sanaan: taakka. Sofia ei haluaisi olla veljensä, Porojärven kirkkoherran, harteilla. Toisaalta hän ei haluaisi olla myöskään setänsä huollettavana Solbergin kartanossa, jossa hän joutuu opettamaan kolmea serkkuaan ja auttamaan Charlottea valmistautumaan debyyttitanssiaisiinsa. Hän on muiden ihmisten armoilla, ja hänellä on oltava holhooja.

Teos kuvaa, miten myös Christian on omalta osaltaan yhteiskuntaluokkansa vanki. Siksi Lapin tarjoama vapaus piirtyykin Christianin mieleen niin merkittävänä.

Kirjassa on runsaasti yhtymäkohtia Jane Austenin Ylpeyteen ja ennakkoluuloon. Alempisäätyistä naista halveksiva varakas aatelismies, ylpeä ja säädystään poikkeavasti käyttäytyvä sankaritar, joka kuitenkin säteilee jotakin eriskummallista viehätysvoimaa. Miten vaikeaa onkaan ollut tuohon aikaan esittää kiinnostustaan toiseen säätyyn kuuluvaa kohtaan! Juoni noudattelee selkeästi romanttisen romaanin juonikaavaa, jossa väärinkäsitysten kautta päästään selville asioiden oikeasta laidasta. Kilpakosijaa ei kuitenkaan ole Sofialla, vaan Christianilla. Häntä havittelee Pietarin kuulu kaunotar Isabella von Tallinger, jonka avut ovat Sofiaan verrattuna moninkertaiset.  Sofialle selviää, että myös Solbergin kartanon vanhimmalla tyttärellä, Sofian serkulla Charlottella, on tähtäimessä kukas muukaan  kuin Christian Hackfelt. Jo heidän lapsuudessaan on puhuttu mahdollisesta avioliitosta.

Oppineen neidin jälkeen voin sanoa, että ei minusta kyllä historiallisen romaanin fanittajaa vieläkään tullut. Pikaluin osan kirjasta. Se rönsyilee välillä mielestäni liikaakin, kun fokalisaatio vaihtuu hahmosta toiseen kokonaisiksi luvuiksi. En jaksanut kiinnostua ruustinna Anna Pihlmanista, hänen rautaotteestaan Silvan kartanoon  tai hänen vallanhimostaan. Sen sijaan teoksen nuorten kohtalojen kietoutuminen yhteen sai minut jatkamaan teosta eteenpäin. Lopussa teos lässähtää uudelleen, kun kirjailija kiirehtii päättelemään kaikki lankansa yhdellä kertaa. Vaikutelmasta tulee teennäinen. Kirjan parasta antia oli Lapin kuvaus.

Meno umpihangessa ei sekään käynyt nopeasti, mutta sitä ei voinut kiirehtiä. Näkymä tunturiselänteeltä Porojärvelle häivytti  hetkessä Christianin huonon tuulen.Tammikuun lopun päivä katosi ikimetsien taakse, mutta päivänrusko viipyi taivaalla tunteja. Ruusunpunainen lumi, musta metsä ja taivas kuin sädehtivä lasimalja saivat kaiken ihmisen rakentaman tuntumaan pieneltä. Christian oli sentään nähnyt paljon sellaista ihmiskätten työtä, jota pidettiin nerokkaana ja ikuisena.

Kenelle?  Suomen historiasta kiinnostuneille, historiallisista romaaneista  ja romanttisesta juonesta nauttiville.