Isaac Asimov: Itse jumalat

"- Luuletko että juuri näin tapahtui meidän universumillemme kymmenen miljardia vuotta sitten?
- Ehkä. Maailmankaikkeuden synnyn tutkijat ovat kummastelleet, miksi alkuperäinen kosminen muna räjähti jonakin tiettynä ajankohtana eikä jonakin toisena."

Millaista olisi, jos meillä olisi käytössämme ehtymätön ja saastuttamaton energianlähde? Entä jos meille selviäisi, että tämän energianlähteen käyttäminen muuttaa maailmamme luonnonlakeja ja ennen pitkää räjäyttää aurinkomme? Olisiko sen käyttö lopetettava?

Muistan katselleeni pienenä äitini kirjahyllyn lukuisia kirjoja ja niiden selkämyksiä. Kuvittelin, että teos, jonka selkämyksessä luki tavanomaisesta järjestyksestä poiketen ensin Itse Jumalat ja sen perässä Asimov, oli "Itse Jumalien" kirjoittama, ja teoksen nimi oli Asimov. Kutkuttava ajatus.

Tunnetun scifikirjailijan Isaac Asimovin teos Itse Jumalat (The Gods Themselves 1972, suom. 1974) pureutuu ilmastonmuutoksen aikana ajankohtaiseen energiakysymykseen, eettiseen vastuuseen muista, mutta myös maailmankaikkeuden syntyyn.

Säteilykemian tutkija Frederick Hallam huomaa työhuoneessaan olleen volframin muuttuneen plutonium-186:ksi. Aineen pitäisi olla täysin mahdoton, mutta siinä se on hänen pullossaan. Aluksi aine ei ole radioaktiivista, sitten se on. Aluksi se on kiinteää, sitten ei. Aine tunnetaan myöhemmin X:n volframina, ja sitä hyödyntäen rakennetaan energiaa tuottava elektronipumppu. Ihmiskunnan ei tarvitse  enää tehdä töitä energiansa eteen.

Plutonium-186 on saatu parauniversumista, jonka asukkaat ovat vaihtaneet Maan volframia omaan plutonium-186:eensa. He ovat myös jättäneet Maan asukkaille viestejä, mutta viestit ovat käsittämättömällä merkkikirjoituksella kirjoitettuja. Elektronipumppu aiheuttaa luonnonlakien tasaantumista kahden eri universumin välillä, mikä on laskelmien mukaan niin hidasta, ettei sitä vielä pitkään aikaan edes havaita.

Omanarvonsatuntoinen Pete Lamont tajuaa, ettei luonnonlakien muuttuminen ja auringon kuumeneminen räjähdyspisteeseen olekaan biljoonan vuoden päässä, vaan paljon lähempänä. Hän lyö päänsä yhteen muinaisia kieliä tutkineen Mike Bronowskin kanssa selvittääkseen paraihmisten viestit. On pystyttävä  kommunikoimaan heidän kanssaan. Hallamille pumppu on hänen suurin ylpeytensä, ja koko tiedemaailma tanssii hänen pillinsä mukaan. Kukaan  ei ole halukas pysäyttämään pumppua, mutta ehkä parauniversumin asukkaat voisivat  tehdä sen omassa päässään pumppua.

"Tyhmyyttä vastaan itse jumalatkin taistelevat turhaan."

Hallamiin rinnastuu parauniversumin Estwald, elektronipumpun keksijä. Mutta mitkä ovat Estwaldin todelliset aikeet? Parauniversumin asukkaat ovat hyvin toisenlaisia kuin ihmiset. Heille energiapumppu tuottaa ravintoa, jota he yhä vähenevissä määrin saavat pienestä kylmenevästä auringostaan. Heistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

Teoksessa Kuu on jo asutettu, mutta Kuussa ei ole elektronipumppua, vaan aurinkopaneeleja. Kuun pinnan alle on rakennettu laaja tunneleiden verkosto ihmisiä varten. Pinnalle haluavat vain maatiaiset, Maan asukkaat, ja immiköt, immigrantit. Aidot lunalaiset eivät pinnasta välitä. Kuussa ollaan täysin omavaraisia, mutta  ruoka ei ole samaa kuin  Maassa. Eläimiä ei ole. Ihminen on ainoa Kuuta asuttava eläinlaji. Lunalaiset eivät paljoa Maasta haaveile, mutta taivaalla möllöttävässä Maassa on jotain haikeaa. En osaa kuvitella, miltä tuntuisi ilman eläimiä. Mitä itsekään tekisin ilman pörröistä kissaani? Tai kesäisin kirkuvia lokkeja? Kärpäsiä? Mitä jos ei olisi edes kärpäsiä?

Pidän enemmän juuri tällaisista scifeistä, jotka eivät sijoitu (ainakaan kokonaan) jonnekin muualle, vaan kertovat sen sijaan ihmiskunnan ja ekstraterrestiaalisen elämän kohtaamisesta. Itse jumalat on helppo scifi, eikä eettisistä teemoistaan huolimatta ole raskas. Se on nautittavaa ja kuitenkin ajatuksia herättävää luettavaa. Kaikilla sivilisaatioilla on elinaikansa. Onko omiaan suojeltava kaikin keinoin? Silloinkin, kun se merkitsisi jälkipolvien tai kokonaisen universumin tuhoutumista?

Kenelle? Scifistä, rinnakkaistodellisuuksista, universumista ja energiakysymyksistä kiinnostuneille sekä niille, jotka kaipaavat mielikuvituksekasta luettavaa.